Elämä kantaa

"Elämä kantaa", sanoi minulle ystäväni, kun tunsin uppoavani syvälle murheeseen ja ongelmiin. Lause on totta. Kun kuuntelee itseään, tekee itselle voimaannuttavia asioita ja, kun lakkaa yrittämästä miellyttää toisia, kalastamasta hinnalla millä hyvänsä 

muiden ihmisten hyväksyntää,

silloin maailmankaikkeus tulee vastaan. 

Se tuo eteen, tilanteita, hetkiä ja ihmisiä, jotka tukevat itsensä toteuttamisessa. Tukevat, kannustavat ja hyväksyvät. Elämä kantaa.

Minulla on tarve purkaa tunteitani ja ajatuksiani tekemällä niistä kuvia.

Kun saan tiivistettyä hankalan ajatuksen kuvaksi, se selkeyttää mieltä. Voin katsoa ongelmaa ulkopuolelta ja ladata kuvaan tai veistokseen ajatukseni.

Tärkeää ystävääni kohtasi surun. Sen raskaus tarttui minuun ja keramiikasta syntyi pieni, 

surullinen karhu.

Halusin kovasti auttaa häntä.
Välittää hänelle rakkautta ja

 kantaa hänen taakkaansa. 

Valaa uskoa siihen, että elämä kantaa ja edessä on paljon ennalta arvaamattomia, hyviä kokemuksia.

Niinpä sieluneläimeni kettu otti pienen karhun selkäänsä ja matka jatkui yhdessä kohti 
parempia päiviä.

     Siinä sitä mennään.

      Kirka kertoo asian laulullaan