Käsityöt ovat aivojen herkkuruokaa

"Neulominen, ompelu ja nikkarointi ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja virittelevät luovuutta. Luovasti ruokittu pää jaksaa paremmin." 

Nyt tulee tieteellistä tekstiä. Olin kuuntelemassa aivotutkija Minna Huotarisen luentoa 

"Hyvää tekevä käsityö".

Isomummon kirjoma liina

Minna Huotarinen selvensi mitä aivoissa tapahtuu, kun kädet tekevät käsitöitä. 

Aivot pyrkivät muuntautumaan tilanteisiin sopiviksi. Käsitöissä on kyseessä tarkka hienomekaaninen ja taiteellinen toiminta.  Musiikin vaikutusta aivoihin on tutkittu eninten. Huotarisen mielestä käsitöiden tekeminen on verrattavissa musiikin tekemiseen. Aivokuvauksissa on nähtävissä niiden aivo-osien paksuuntuminen eli kehittyminen, 

joita käytämme harrastaessamme.

 Näköjärjestelmä, tuntoaisti, hahmottaminen ja kolmiulotteisuuden tajuaminen kehittyvät, kuiten myös keskittymiskyky, hienomekaniikka ja luovuus.

"On todettu, että jos lapsi alkaa soittaa viulua pienenä ja lopettaa sen murrosiässä, niin vielä yli kaksikymppisenä hänen aivoistaan otetuista kuvista näkyvät 

musiikinharrastuksen vaikutukset".

Ensin leikkasimme porukalla matonkuteita. Sitten syntyivät kangaspuissa matot.

Ruutumaton isomummo ompeli kangastilkuista.

Mummo neuloi pojan villatakin ja minä äiti ompelin sametista hatun ja lappuhaalarihousut.

Harrastaminen on vapaaehtoista ja silloin teemme juuri sitä mikä itseämme eniten kiinnostaa ja  miellyttää. Olemme aktiivisia ja oppivat aivomme vastaavat tekemiseemme.

Pakkotahtinen tai epämiellyttävä työnteko eivät kehitä aivoja juuri ollenkaan.

Minna Huotarinen jakaa aivot uusiin- ja vanhoihin osiin.

Jo varhain liskoasteella kehittyneet aivojen osat ajattelevat ruokaa, janoa, pelkoa ja seksiä. Ne ovat valmiina jo syntyessämme. En kyllä tiedä miten tuo seksi ilmenee silloin mutta huutoa piisaa, kun vauvalla on nälkä. 

Uudet aivot oppivat ja kehittyvät. Ne ohjaavat uusien asioiden tekemistä. 

Työ ja kiire käyttävät aivoja isoilla kierroksilla. Kun keskitymme mieluiseen käsityöhön, aivot rauhoittuvat. Ne oppivat rentouttamaan meidät. Informaatio kulkee vanhojen aivojen läpi uusille aivojen osille. Käsityö rauhoittaa.

Ruokapöydän tabletit oman aikansa muotitarvikkeista. Poppanatabletteihin kudoin paperinarukukkia. Toiset tabletit olen kutonut paperinarusta ja moppilangasta.

Lapsille on tärkeää päästä tekemään käsillä. Se kehittää tuntoaistia, keskittymistä, itseilmaisua ym. Koulujen käsityö- ja teknisentyön luokat ovat tarkkaan suunniteltuja paikkoja keskellä muuta oppimismaailmaa. 

"Iäkkäällä säilyy aivojen muokkaavuus, kun hän voi tehdä itselle mielenkiintoisia asioita. Myös muistisairailla täytyy olla oikeus käsillätekemiseen", on Minna 

Huotarisen vahva mielipide.

Yksi äitini lukemattomista virkatuista töistä.

Käsityöharrastus antaa paljon. Se vaikuttaa aktiivisuuteemme, joka varsinkin vanhetessamme on tärkeä asia. Sosiaaliset suhteet tulevat tärkeiksi erilaisissa kerhoissa ja kansanopiston opiskelupiireissä. 

Keravan opiston kevätnäyttely

"Käsityö on haaste. Se tarjoaa pähkinöitä purtaviksi. Silloin omien luovien ratkaisujen tekeminen kehittyy", Huotarinen toteaa ja lataa samaa kyytiä, että moka on lahja! 
Jotkut osaavat ja jotkut epäonnistuvat käsitöissä. "Lukitsemmeko itsemme malliin - lahjakkuus on ominaisuus, vai kasvun malliin -lahjakkuus on dynaamista.
 Oppimisen tulosta".

"Oman tyhmyyden ja keskeneräisyyden sietäminen on keskeistä älyllisen kehittymisen kannalta".

Ystäväni kutoma, paljon elämää nähnyt matto.

Kolmiosaisen luentosarjan " Siksi teemme käsitöitä" on toteuttanut  Tekstiilikulttuuriseura ry ja Helsingin työväenopisto. Yllä kerroin keskimmäisen osan luennosta. Kaikki luentojen lyhennelmät löytyvät www.tekstiilikulttuuriseura.fi  sivulta.

 En löytänyt vielä. Toivottavasti ilmestyvät (13.11) viimeisen luennon jälkeen

Tämä artikkeli tuli vastaan. Teksti näyttää olevan samasta luentosajasta.