Onnistuin! Uusi grafiikanlehti onnistui.

Edellisessä postauksessani kiukuttelin, kun mikään ei onnistunut grafiikan teossa. Nyt uudesta kuvastani tuli ihan siedettävä. Näin se vaan menee, että kun on virkeä ja hyvällä tuulella jaksaa olla huolellinen ja lopputulos palkitsee.

Pieni poikaseni on iltapesulla iso-mummon hellan edessä. Suureen emalivatiin on laitettu puuhellalla lämmitetty pesuvesi. Puna-valkoinen jakkara on sopivan korkuinen ja siniraitainen pyyhe odottaa seinäkoukussa. 

Sitten vielä hampaat ja mummon kammariin untenmaille.

Kunka grafiikanlehdet syntyvät.

 Aluksi kuparilevy, eli tuleva painolaatta, hiotaan reunoiltaan sileäksi. Sitten se puhdistetaan liitujauholla ja etikkavedellä. Kuvassa kaveri hinkkaa omaa levyään.

Seuraavaksi kuparilevy pohjustetaan. Lämpölevyllä laatta lämpenee ja pohjustusainetta sulatetaan sen pintaan. Pohjustus levitetään tasaiseksi nahkapintaisella tamppoonilla.

Kuvan olen ensin tehnyt paperille. Siitä se piirretään läpi muoville, jotta sen voi kääntää peilikuvaksi kuparilaatan päälle.

Nyt on muovi vähissä, kun aiempi kuva jää jo osittain uuden alle. Muovista paljastuu myös ikiaikainen ammattini kartanpiirtäjänä. Muovin halki kulkee tie. Siis muovin kierrätystä.

Kuva piirretään uudelleen kynällä muovin läpi. Pohjustus rikkoutuu kynänjäljen kohdalta. Tulosta parannellaan vielä metalliterällä. 

Lyhyesti sanottuna, pohjustus poistetaan viivojen kohdista.

Laatta upotetaan rautakloridiin jossa viivat syöpyvät kupariin. On syytä suojata laatan tausta teipillä. Kaksikymmentä minsaa tuossa myrkyssä ja tuloksena ovat hyvät viivat.

Laatalta poistetaan pohjustus tärpätillä. Sieltä paljastuvat viivojen urat. 

Aikamoiset höyryt.

 Sitten on vuorossa akvatinta. Sen avulla syntyvät kuvan sävyt.

Laatalle tupsutetaan hartsijauhoa.  Tässä se on kangaspussukan sisällä ja tupsaa sen lävitse. Ei kannata kamalasti tätäkään myrkkyä vedellä keuhkoihinsa. Hartsi sulatetaan laatalle. Nämä vaiheet voi oikaista sumuttamalla suihkepullosta automaalia.

Oksalakalla peitän kuvasta ne kohdat jotka jäävät valkoisiksi. Himmeät pisteet laatalla ovat sulanutta hartsia. Ne muodostavat rasterin. Pisteiden välit syöpyvät rautakloriidissa kuopille. Mitä kauemmin syövytetään sitä syvempi kuoppa ja sitä enemmän siihen mahtuu väriä. Painojälki on silloin tummempi.

Siellä ne laatat uivat mustassa mönjässä. Pinnalla näkyy vain heijastus ikkunasta.

Aloitin syövytyksen kahdesta minuutista. Sitten laatanpesu vedellä ja seuraavaksi vaaleimpien kohtien lakkaus. Syövytys neljä minuuttia. Aika tuplataan joka kerta. Nyt viimeinen syövytys kesti 20 minuuttia. Siinä syntyivät pojan tukka ja hellan reuna.

Lakka lähtee Sinolilla ja akvatintta tärpätillä. Lopuksi Sinolia jolla irtoaa tärpätin sisältämä rasva.

Lämpölevyllä painoväri on helppo levittää kumilastalla laatalle.

Liian värin pois pyyhkiminen on se kinkkisin juttu. Siihen hommaan käyvät puhelinluettelon sivut, sukkahousut ja kallis, karkea tartalet kangas.

Väriä pyyhkiessä se lähtee helposti myös laatan uurteista, eikä painojälkeä jää niihin kohtiin. Liian vähän pyyhkiessä, väri jää "lainehtimaan" kuvan pinnalle.

Kokeilin kuvaan keltaista chinécollea, josta kerron aiemmin täällä.

Painopaperit ovat jo likoamassa. Kosteaan paperiin väri tarttuu parhaiten.

Prässin rautaiselle levylle laitetaan laatta ja painopaperi sen päälle. 

Laatan alla on suojapaperi.

Päivi vedostaa kuvaansa. Telan ja laatan välissä ovat paksut huopamatot.

Lähes kuusi tuntia on hurahtanut sateista ja synkkää sunnuntaipäivää. Ilman chinécollea vedoksesta tuli mielestäni parempi.

Voisi sitä sunnuntain helpomminkin viettää mutta eipä ahdista syksyn synkkyys tässä touhussa. Kurssikaveritkin ovat aivan hulvattomia. Toinen toistamme kannustamme ja kehumme. Opettajamme graafikko Hannu Hyrske on mies paikallaan, vaikkei upotakkaan käsiään rauta-altaaseen kuten "tositaiteilija" tekee.

Uusi kuva tuli jatkoksi aiempaan sarjaan. 

Edellisenä syksynä syntyivät "Taikinakulho" ja "Minun kissani". Näissä olen elänyt uudelleen muistoja toisen poikani lapsuudesta. Tytär seikkailee täällä

(valokaaret kuvissa ovat kattolampun heijasteita kehysten suojalaseissa)

Tällä syväpainomenetelmällä tehty kuva on etsaus.

Taidegrafiikan tekniikat jaetaan neljään osaan sen mukaan miten painoväri kuvioidaan painolaatalle: kohopaino, syväpaino, laakapaino (litografia) ja silkkipaino (serigrafia). Näitä menetelmiä voidaan myös yhdistää. Samalle laatalle voidaan tehdä esimerkiksi ääriviivat etsaamalla ja sävypintoja akvatintalla. Samalle paperille voidaan myös painaa usealla laatalla eri värisävyjä.

Wikipedia