sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Aurinkokeijun yölliset puuhat värjäyksen parissa

Viikonloppuni oli värien leikkiä ja räiskettä. 
Aurinkovärjäykseen hurahtanut naiskatras teki taas taikojaan Aurinkokeijun avustuksella.


Keijun nimestä kävimme keskustelua ja Saniaiskeiju sai myös kannatusta.
 Kuvioista suosituin on saniainen. 
Kasveja olimme keränneet ennen lumen tuloa.
 Ne kuivattiin sanomalehtien välissä painavien kirjapinojen alla. 
Aurinkovärjäyksessä väri levitetään kankaalle ja kuviosapluunat asetetaan paikoilleen. 
Valkoiset kiteet kankailla ovat karkeaa merisuolaa. 
Ne tekevät kankaisiin vaaleita "pyyhkäisyjä".


Mariannen kankaista jalostuu laminointifirmassa leikkulautoja ja pannunalusia.
 Kuviot näyttävät kolmiulotteisilta.

Kuvioita voi tehdä myös sapluunoilla ja esineillä joiden silhuetti on tunnistettavissa.

Irma värjäsi armeijan ylijäämävaraston myynnistä hankkimansa Sotilaskotisisaren esiliinan ja sai aikaan hehkuvat kuviot.


Jäljet kankaisiin syntyvät yön aikana. 
Me poistumme paikalta ja kankaat jäävät odottamaan ihmeen tapahtumista. 
 Aurinkokeiju hiipii työtilaamme kaupungintalon kellarin tekemään taikojaan. Kun me palaamme aamulla, löydämme upeat työmme. Niiden värit ja kuviot säihkyvät. Keiju on joutunut koluamaan työpöydillä ja konttaamaan lattialla. Kun pöytätilat täyttyivät, siirryimme pöytien alle.


Tässä ei ole kyseessä keiju vaan Irma.

Kuvakavalkaadi kankaista ennen ja jälkeen:






















Näkkileipää ja appelsiineja. Hauskaa!






Kankaan voi kuvioida myös rypistämällä


Leenan verhokangas.


Utuisia värejä.


Yllä olevan luomuksen kangas on Marimekon. Oksien kuviot olivat siinä valmiina. 
Vanhat valkoiset lakanat saavat näillä konsteilla uuden elämän ja
hylätyt tai kirppareilta löytyneet vaatteet puhkeavat kukkaan aurinkovärjäyksellä.


















Taiteilijan takki ja puseron uusi kuosi.


Huomasin hurmaantuneeni muiden kankaista niin, että en ottanut omistani kuvia.
Esittelen niitä sitten, kun niistä jatkojalostuu laminoimalla tarjottimia, leikkulautoja ja pannunalusia. Kevään kuluessa osasta kankaista ompelen vaatteita.

En tiedä Aurinkovärjäys-sanan historiaa sillä väri pakenee sapluunoiden alta myös pimeässä. Ehkä alunperin näitä on tehty pihamaalla aurinkoisena kesäpäivänä.
Me loihdimme kesän tammikuiseen kellarin pimeyteen.
 Värikylpy oli jälleen suorastaan hengästyttävä kokemus.





2 kommenttia:

  1. Syntyipä näkkileivistä upeaa ja tuo Leenan verhokangas on kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaimasi teki todella upean kankaan. Tuo kuva ei tulkitse sen todellista kauneutta .

      Poista