Aslak -allasevakko

 Aslak Niiles Hetta asusti punaisessa allasevakkotalossaan Sarvikotamaantien varrella.

Allasevakot joutuivat siirtymään kotikonnuiltaan, kun Lokan tekoallas rakennettiin.  

Se valmistui 1970.

Kuva altaasta on otettu Lokan kylästä käsin. Nattasten juurella on meidän pesäpaikkamme ja naapureinamme Hetan veljesten talot. Allas peitti alleen 417 neliäkilometriä. Sinne jäi mm. suuri ja arvokas aapasuo.

Lokan ensimmäiset asukkaat olivat lappalaisia. Suomalaisia ilmestyi erämaihin 1600-luvun lopulla. Heitä seurasi kristinusko. Papit käännyttivät lappilaisia uskoon vaihtelevan kyseenalaisilla keinoilla. Saamelaisten jumalat tuhottiin ja noitarummut poltettiin.

Aslakan iloinen olemus on ikuistettu matkamuistoihin. Kuvassa hänen muoviin valettu rintakuvansa. Mikä made in Honkong tuo lieneekään niin itse Aslak on jättänyt jälkeensä monta muistoa.

Lokan kylästä löytyy Andreas Alarieston muistokivi. Hänet tunnemme naivistisista maalauksista jotka kuvaavat Lapin elämää. 80-luvulla Arabia valmisti niistä taidelautasia.

Minun grafikankuvassani on Aslakan muisto ja hänen sieleunsa riistäytyy riekkona tunturiin. Niin käy poromiehille. Aslak oli silloin 77 vuotias. Muutama vuosi hänen jälkeensä nuorempi veli Oula siirtyi tuntureille. Siellä varmaan kärsimättöminä odottivat heidän äitinsä, joka eli 100 vuotiaaksi, sekä Jouni veli. Nuorinmainen  Mikko polkee edelleen pyörällään Sarvikotamaantietä kaupalle ja takaisin.

Allas tuhosi suuren alan Lokan kylästä.

 Sen asukkaat ovat kokeneet aiemminkin traakisia tapahtumia. Toinen maailmansota vei miehet rintamalle kauas erämaakylistä. Partisaanit levittivät kauhua. 14.7.1944 venäläiset hyökkäsivät kylään. Ne tappoivat 21 kyläläistä, naisia ja lapsia.

Tarina kertoo pienen tytön säilyneen

hengissä ruumiskasan alla. Hän joutui venäläisten vangiksi ja palautettiin Suomeen rauhan tultua.

Paikalla on uhrien muistokivi. Viljan tähkät taipuvat mutta eivät taitu.

Lokan kylän polttivat ensi venäläiset sitten saksalaiset.

Väki palasti sodan jälkeen ja rakensi uuden kylän Luirojoen rannalle.

Olen kokeillut eri versioita Aslakan kuvasta.

Etsimme tonttia Lapista ja tutun Aslakan mailla oli kaunista ja siistiä. Hän siivosi metsistään risut ja melkein männynkävytkin.

Kaksissa miehin kaverukset sitten menivät kysymään häneltä myisikö tontin meille. Minä en mennyt mukaan säikyttelemään.

"En ole nyt sillä tuulella", vastasi Aslak.

 Onneksemme hänen tuulensa kääntyi jo seuraavana aamuna.

Kemin energian patorakennelmia.

Kehykset olen tehnyt rakukeramiikasta. Kemi yhtiö antoi evakoille korvaavia maa-alueita ja uudet talot muun muassa Vuotson kylästä jonne Hetan veljekset asettuivat. Evakko kun evakko kotipaikkaa on vaikea jättää.

Lokan ja Porttipahdan-tekojärvet näkyvät aina sääkartoilla. Niillä on mittaa.

Postikortti

Kun lähdimme merkitsemään tonttia, Aslak istui viereeni autonpenkille. 

Hän oli kuin kymmenvuotias pojan nassikka.

Pieni ja hentoinen. Arveli syöttävänsä minulle vielä poronkuivalihaa. Sitä päivää ei tullut. Jo tuolloin hänellä oli kipuja ja paikka varattuna Rovaniemen sairaalasta. 

Sieltä hän ei enää palannut talolleen.

Luirojoki jatkaa virtaamistaan voimalan padon alapuolella.

Aslakka sisäisti postikortin syvällisen sanoman.

Lokan kylää tänä päivänä. Lokkalaisista suurin osa saa nykyisinkin elantonsa luonnosta. Allas on kalarikas vilja-aitta.

Hei Aslak tavataan joskus tunturissa. Veljesten naapuri on tosin varma etteivät pojat ole riekkoja. Heistä tuli kuukkeleita jotka säikyttelevät häntä lennellen pihapiirissä yllättäen nurkan takaa ja meteli on kova.