Ei pöllömpi huussi

Mökkihuussi sai vakituisia asukkaita.

Pöölösuku muutti seinille maalatuille oksille istuskelemaan.

Pöllöt tein obvarakeramiikkana. Siinä pöllöt kastettiin tulikuumina "käyneeseen taikinaan", joka paloi kiinni saven pintaan.

Helmisilmät tapillaan nämä kaverukset tuijottavat huussissa kävijöitä.

 On siinä mitä katsella.

Pöllön munat ovat lattialla pesässä. 

Hankin kerran Kirkkonummen torilta linnunpöntön. Se oli itsekoottava vanerinen pönttö. En saanut sitä pihan poppeliin, kun minulla ei ollut tikapuita. Laitoin pöntön ovenpieleen hyllylle koristeeksi.

Ja ihme ja kumma talitinttipariskunta pesi siinä monena kesänä. Ne eivät ollenkaan häiriintyneet ovesta kulkevaista ihmisistä.

Lopulla pönttö oli niin huonokuntoinen, että otin se hyllyltä. Sisällä oli pieni soma pesä. Se oli koristeltu lastenkamariksi vaaleansinisillä ja vaaleanpunaisilla villalangan pätkillä.

Yksi sininen muna oli jäänyt kuoriutumatta. Kuinka pieniä talitintin poikaset ovatkaan, kun muna oli peukalonkynteni kokoinen.

Pöllöt tulevat viihtymään huussin hämäryydessä.

Huussin syntytarina löytyy täältä

Oli tämä aika pöllö juttu. Nyt pöllön ripustusnaulan kärki sojottaa ulos huussin takaseinästä. Tätästä taitaa tulla palautetta.

Sää pysyttelee niin viileänä, etten tarkene pomppia kanervikossa kameran kanssa. Keskityn levittämään mökin sisäseiniin väriä. Kun väriskaala on harmaata ja ruskeaa, ei siitä irtoa riemunkirjavaa blogitekstiä.

Palataan blogiin, kunhan aurinko lämmittää ja seinät ovat valmiit. Älkää paleltuko. 

Pitäkää sydän lämpimänä.

Riitta