maanantai 24. elokuuta 2015

Härpäketaidetta ja museoretki

Mailmaan mahtuu lukuisia eri taidesuuntia. Nyt syntyi "härpäketaide". Taidesuunnan nimesi mieheni, joka huolestuneena katsoi näitä tekeleitäni. Mietti varmaan, että mitä tästä nyt tulee. Mökkipiha on kohta täynnä härpäkkeitä.

Ensimmäinen härpäke


Ripustin posliinisavesta tekemäni kasvot vanhaan poronsarveen.
 Sarven kiinnitin rautalangalla puunoksasta riippumaan. Hieman ne heilahtelevat tuulessa ja kiiluvat haamuina illan hämärässä.







Inarijärvi -niin syvä on kuin pitkäkin. Inarissa on Saamelaismuseo SIIDA. Sen ulkoilmanäyttelyyn en ollut tutustunut aiemmin. Nyt sekin sivityksen aukko korjaantui.



 Inarinsaamelainen talollispiha Tirro 1880-luvulta. Kaksi asuinrakennusta ja neljä aittaa ovat siirretyt Inarin Vaskojoen varresta Tirron kylästä. Vielä sodan aikana ei sinne ollut tietä, joten rakennukset jäivät saksalaisilta polttamatta. Näin vanhat rakennukset ovat harvinaisia Lapissa.







Rakennukset ovat olleet käytössä vielä 50-luvulla. Niiden kalustukset ovat nyt tuolta ajalta.



Mirhamin tupa on toiminut käräjätupana. Nurkassa jalkapuu. ”Siinä oli neljä paljasta seinää nimiä täyteen piirrettyinä, muutama orsi vaatteiden ripustamiseksi, yhdessä nurkassa lapintakka, kahdessa muussa pari telinettä, jotka muistuttivat enemmän mestauslavaa kuin makuupaikkaa, lisäksi pöytä ja rahi, kaikki jykevää tekoa. [...]. Nytpä havaittiin neljännessä nurkassa vielä pari hahmoa: Kittilän vanginvartija [...] ja inarilainen varas Musta-Pekka, jotka hekin olivat käräjämatkalla.”
Hermann Paulin kuvaus Mirhamin tuvassa T.I. Itkosen mukaan teoksessa "Hermann Paulin matka Peräpohjolassa ja Lapissa v. 1859"

















Kammi on puurunkoinen turpeella, sammalella ja puunkuorella katettu yksinkertainen yöpymispaikka.


 Museoalueella, Vuopajan niemellä, on tehty useita arkeologisia kaivauksia. Paikalta on löytynyt asumusten pohjakiveyksiä. Kuvassa yksi noin 2000 vuotta vanha kodan pohja.






Toinen härpäke


Minä ja ateljeeni.







Poron selkänikamia. Välilevyinä puukiekkoja.





Nämä luut olen löytänyt metsästä.



Saamen lipun suunittelija oli norjalainen Astrid Båhl. Lippu hyväksyttiin vuonna 1986, 
13. Pohjoismaiden saamelaiskonferenssissa. Lipun neljä väriä tulevat saamelaisten vaatetuksen perinteellisistä väreistä. Lipun kehä merkitsee aurinkoa (punainen puoli) ja kuuta (sininen puoli).






2 kommenttia:

  1. Luulin väärin, että saamelaisuudessa on vanhusten kunnioitus kursissa, mutta tuossa kodassa ainakin oviaukkoon joutuivat vanhempien lasten lisäksi myös vanhukset.

    Oih, poron selkänikamat...nyyyh.

    Kiinnostavaa tietoa, jota olen saanut lähinnä erään dekkaristin kirjoista (Larsson ja Larsson, siis Åsa ja mikä sen miehen nimi nyt olikaan) sekä tietty Ketun kirjoista.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin samaa, että vanhusten paikka oli vetoisin kodan suuaukko. Varmaan heistä muuten pidettiin hyvää huolta mutta reumatismi on kyllä kolottanut.

      Poista