Violetit vaatteet aurinkovärjäyksellä

Violetti, sinipunainen, retliini tai kretliini. Tällä värillä on monta nimeä. Kun googlaa sanan violetti/kuvia, niin johan vyöryy päälle hurja väriskaala kaikenlaisia violettejä.

Violetteja orvokkeja

Kasarivaatteeni olivat violettejä. Vain violettejä ja joka päivä violettejä. Kesät talvet violettiä. Minulla oli jopa violetti nahkatakki. Sellainen muhkea lepakkohihainen ja sitä somistivat violeteiksi värjätyty hopeaketun turkiskaitaleet. Olkaa onnellisia, ettei minulla ole siitä kuvaa. Tukkanikin oli tumman violetti.

Sitten se väri alkoi suorastaan oksettaa. Nyt tuo violetti
 yrittää hiipiä uudelleen elämääni. 

Aurinkovärjäys on aina värien leikkiä. Päätin kokeilla rauhallista violettiä.

Väripigmentti sekoitetaan ruiskuemulssioon ja levitetään kostealle kankaalle. Isoissa töissä olen käyttänyt maalipensseliä.

Sen jälkeen haluttavat kuviot laitetaan kankaalle ja sivellään siihen tiukasti sillä pensselillä. Näissä vaatteissa käytin kasvien lehtiä. Kuvioita saa aikaan myös rypistämällä kankaan. Kun kangas kuivuu, kuviot jäävät siihen vaaleampina.
Ei tarvita aurinkoa eikä valojakaan.

Minulla oli kaksi kangasta. Ohuempaa puuvillaa tunikaan ja paksumpaa housuihin.








Hemmo-koira poseeraa uuden tunikan kanssa. Osan kankaasta jätin valkoiseksi.
Viileä puuvilla tuntuu mukavalta kuumalla ilmalla, jos vielä sattuu tuulenvire heiluttelemaan helmoja.

Violetit kanervat kukkivat mökin pihalla.

Housujen leikkaamisessa oli ongelma. Olin tehnyt lehtikuviot caprien lahkeen suita varten. Mitenkäs asetat kaavat niin, että kangas riittää takamuksen kohdalla. Sitten keksin ommella takakappaleiden mutkiin kaitaleet. Eivät näy ja kangas riittää.

Violettejä karpaatinkelloja

Kirjakassi syntyi vanhasta lakanasta. Violetti ja oranssi ovat melkein vastavärejä, joten ne saavat 

toisensa hehkumaan.

Kassikankaan olen kuvioinut rypistämällä.

Kassin yläkulmiin laitoin nepparit. Niillä voi kaventaa kassin suuaukkoa.

Pöksyt jalkaan ja Liljan kanssa keinumaan. Sitten voidaan hakea kirjastosta
 satukirjoja uudella kassilla.

Violettejä muurikelloja.

Nyt sitten muistin, että myös 60-luvulla minua riivasi violetti-kausi. Kuvat ovat otettu ehkä 1966. Kesällä ja talvella.

Minä murjotan. Vihainen murkku.  Hyllyssä koulukirjat. Takki on velvetoonia. Housuja kutsuttaisiin nyt capreiksi. Ne olivat lantiomallia ja vyön piti olla leveä. Huom ! violetti, leveä kellonranne. Se oli niin makee juttu, että itseäni melkein hävetti. Vaatteet ompeli ompelija. Sillon ei ollut kaupoissa nuorisomuotia.

Villapaidan piti olla erittäin iso. Jalassa tummanvioletit housut.
 Ihana Osku kissani. Istun muuten violetissä tuolissa. Taisi violetti miellyttää äitiänikin.

Violettejä laventelin kukkia. Olisiko laventeli violetti tuoksu.