Tekasin Lapinvyön

Lapinvyö on korea kapistus. Miesten vyössä on metallilenkkejä työkalujen ja puukkojen ripustamista varten. Takanta kaareva, leveä vyö tukee selkää kelkkaillessa

 ja muissa työptoimissa. 

Naisten kauniita Lapinvöitä käytetään neuleiden ja muiden vaatteiden päällä. Tietenkin Lapinpuvut vaativat tällaiset vyöt.

Nykypäivän eläjällä on eniten käyttöä farkkuvyölle. Sellaisen aion nyt tehdä. Ei se tiethenkään käy noin vain. Tarvitsen opettajan. Menen kolkuttelemaan vuotsolaisen  Arja Kustulan ovea ja sopimaan oppituokiosta. Hänellä on tämäkin taito hyppysissä. Yllä olevan kuvan vyöt ovat Arjan valmistamia.

Homma alkaa isosta nahkalevystä.  Arja leikkaa siitä vyön tukevan pohjan ihmeleikkurilla.

Minä piirrän kaavan avulla sisnaan eli poronnahkaan kolmiokuvioita.

Arjalla on komeat tuolit kuistilla. Siellä istuen tämä ahku näkee paremmin leikata pitkin piirrosjälkiä.

Sitten kiinnitän sisnakaitaleet pohjanahkaan kaksipuoleisella teipillä.

Singeri tikuttaa tarkasti.

Arja tarkastaa työni ja neuvoo mitä 4-tien tuoman on tehtävä seuraavaksi.

Yhdellä vempaimella syntyvät vyöhön reijät. Niihin pujotan sirkat ja seuraavalla vipstaakilla puristan sirkat paikoilleen. Niitä tuli 77 kappaletta.

Lopuksi vyön toinen pää käännetään nurjalle ja reiästä pujotetaan soljen neula läpi. 

Solki ja vaula kiinnitetään niiteillä.

Miehen vyössä on keloa ja männyn punertavaa kaarnaa.

Omassa vyössäni on ruskan värit. Ei putoa housut, jos vaikka sattuu laihtumaan.

Arjan valmistamia farkkuvöitä.

Maailma on ollut aika pieni entisaikoinakin ja ihmiset ovat liikkuneet kauppamatkoilla ympäri Eurooppaa.

Saamelainen hopeavyö Lapinpuku pysyi tiukasti ja lämmittävänä yllä miehustassa olevan hopeanappisen vyön avulla. Sitä pitivät ja pitävät yhä sekä miehet että naiset. Vyönsolkea vastasi vyön toisessa päässä erityinen levy. Vyö kiristetään paikalleen soljen ja vyönpään avulla, kun taas hienosti työstetyt helat saavat riippua vapaasti puvun helmaa vasten. Tavallista on, että Ave Maria -monogrammilla varustetut riipukset koristavat erilaisia solkityyppejä. (Nesheim & Fjellström 1972, 16–17.) Vyönhelojen tai nappien ornamentiikassa esiintyy toisaalta ns. ruusukeaiheita, toisaalta "kolmen tornin" motiivia. Edellinen on keskiaikaista perua, jälkimmäinen uudemmalta ajalta, todennäköisesti 1700-luvulta. Saamelaisen hopeavyön yhteenkuuluvuus keskiaikaisen tyylivaiheen kanssa saa lisävahvistuksen siitä tavasta millä vyötä pidetään: vyönpäiden riipukset riippuvat vapaasti ja ulottuvat usein naisenpuvun helmaan asti. Toisinaan vyönnapeissa on kaiverrettuja kukka-aiheita, jotka tuovat lähinnä mieleen barokin mahtipontisuuden. Solki voi esittää kerubimaisia kasvoja - maskaroni, joka oli renessanssiaikana erityisen suosittu koristeaihe. Hopeavyö on synteesi keskiajan, renessanssin ja barokin tyylivirtauksista. (Nesheim & Fjellström 1972, 16–17.)