Tämän viikon "käsityöt" ovat olleet muista poikkeavia. Olen möyrinyt Sipoon metsässä marjoja poimien ja saanut ikuisen trauman hirvikärpäsistä. Niistä paholaisen sikiöistä en saanut aikaiseksi kuvaa, vaan hysteerisen huudon ja ryöpyn julkaisukelvottomia sanoja.
En toivu koskaan. Meillä mieheni kanssa oli verkkohatut ja silti niitä paholaisen lemmikkejä ryömi minunkin päässäni. Vaatteet oli käytävä läpi tarkkaan.
Ne pirulaiset mönkivät joka paikassa.
Mutta saatiin me marjojakin.
Sankollinen puolukoita.
Suku on paras! Kun sukulaisten pakkanen oli täyttynyt marjoista, he toivat loput mustikat ja puolukat meille. Kiitos. Sattuivat vielä samaan marjansiivousrumpaan. Parhaan mustikka-ajan olimme Lapissa, jossa alkukesän pakkasyö
palellutti kaikkien marjojen kukat.
Keitin puolukkapuuroa. Mannaryynipaketissa oli ohje:
1l vettä
1,5 dl mannasuurimoita
4 dl puolukoita
1-1,5 dl sokeria
1-1,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
Vispilöi kiehuvaan veteen mannasuurimot, marjat, sokeri ja suola.
Keitä puuroa noin 5 minuuttia välillä sekoittaen.
Anna puuron jäähtyä kylmäksi.
Vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi.
Helppoa kuin heinänteko. Aiemmin olen noudattanut äidin oppeja. Hän keitti puolukoista ensin mehua, josta siivilöi marjat. Puuron hän teki tuohon mehuun.
Muistan aiemmin että vispipuuron teko oli monimutkaista ja se jämähti keittäessä kattilan pohjaan. Kuumien nesteiden lotraus on myös kammotus. Olen polttanut itseni monasti kiehuvista pisaroista ja lorauksista.
Siksi olen karttanut vuosia tämän lapsuuteni suuren herkun tekoa.
Ja HÖH, sehän kävi näppärästi.
Kumman lapsuuden herkkuni söisin ensin. Mustikkamaidon vai vispipuuron. Nam.
Mustikkasoppaan äiti jätti marjat ja oli sitä mieltä, että olisi tyhmää siivilöidä niitä pois.
Nämä opit ja mielipiteet saattaavat olla peräisin hänen äidiltään ja siitä sukupolvi kerralaan taaksepäin.
Seuraavaksi kävimme miehen enon luumupuun kimppuun. (Suku on edelleen parasta)
Kun arki koittaa, menen pitkäripaiseen kukkakauppaan, jota myös alkoksi kutsutaan.
Laitan luumujen päälle lasipurkkiin pienen pullollisen valkoista rommia ja sokeria. Siinä rommiruukku tekeytyy joulun jälkiruoaksi jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa herkuteltavaksi Nam.
Herkullista syksyä
Kiitos vinkistä ja muistutuksesta: ensi viikolla ostamme puolukat, sillä pakko saada välillä vispipuuroa. Mustikat poimimme itse ja niitä on nyt yksi pakastin täynnä, mutta puolukat ostamme.
VastaaPoistaEtkö millään voisi tarkentaa, mien teen tuon rommiruukun luumuilla: Paljonko sokeria vaikka pariin litraan? Mitä rommia? Laitatko mukaan vanhanajan vaniljasokeria? Mitä teet luumun kiville? Laitatko mukaan kanelitankoja? etc. etc.
<3
No voihan nenä. Teen ruukun huntturamitalla. Riippuu lasipurkin koosta. Luumut vievät tilaa niin paljon, että 2 litran purkkiini riittää pikkupullo rommia. Sellainen taskumatin oloinen. Sokeria noin 4 dl. Kun otan siitä luumuja, olen lisännyt tilalle marjoja tai nektarin palasia.
PoistaEnon luumut ovat pieniä ja niistä kivien poistaminen on hankalaa. Jos jätän kivet, niin varoitan syöjiä niistä, etteivät hampaat katkeile. Ruukku säilyy hyvänä jääkaapissa pitkälle helmikuuhun. nam. Kannattaa tehdä.