Kultaa ja kukkamekko

Vielä on kesää jäljellä. Vielä voi toivoa hellemekkopäiviä.

Keravan kaupungin keskustassa on suuri vesiallas.

Pituutta sillä on 120 metriä ja leveyttä 25 metriä.

 Menin kotikaupunkini kangaskauppaan Tyykipuotiin ostamaan 15 centin pätkän vinonauhaa. Tulin sieltä ulos ihanan kesäisen mekkokankaan kanssa.

Olin haaveillut uudesta kukkamekosta, koska sain kummitätini kauniit kultaiset korut, korvikset ja riipuksen. En onneksi perinnöksi. Hän luopui näistä, kun muutti palvelutaloon.  Aaveli, ettei enää tarvitse kaikkia korujaan. Kauniille koruille pitää olla kaunis mekko.

Vesiallas on taideteos Antti Maasalon Oodi vedelle. Kyseessä on teoskokonaisuus. Siinä yhdistyvät vesi, valo, musiikki ja Maasalon teräsveistokset.

Teokseen on sävelletty oma musiikki joka herättelee ainakin minussa mukavia tuntemuksia. Altaassa vaihtelevat vesisuihkut ja pimeällä myös värivalot. Sen kaiken yllä hymisee rauhallinen musiikki.

Musiikin on säveltänyt Sibelius- Akatemian lehtori Otto Romanowski.

Talvisin, kun vesisuihkut suljetaan, silloin värivalot heijastuvat lumeen.

Takana teräsveistos Vesihiisi.

Mekkokangas on kreppiä. Sen ompeleminen oli hankalaa. Kangas venyi ja lipruili koneen paininjalan alla. Helma ja kädentiet oli helpoin huolitella saumurilla rullapäärmeiksi ja muotolaskokset korvasin etukeskustan rypytyksillä.

Vesi ryöppyää altaan keskiosan Vesiholvina. Altaassa on vielä pieniä suihkuja Vesikeijuja.

Altaan päädyssä kohisee vesiputous.

Kuvat Juha Partti

Kukkia ja perhosia. Hehkuva kesäkangas joka ei rypisty kassissakaan
 ja kuivahtaa hetkessä pesun jälkeen.

Kesä, jatku vielä pitkään!

Kuva: Jukka Nissinen