Tinalankapunontaa ja matka Jäämerelle

Tinalankapunonta on perinteinen saamelainen käsityö.

Ensimmäisestä tekeleestäni kirjoitan täällä.

Nyt lisäsin työhöni kalannahkaa. Oranssi turskannahkasuikale koristaa

 ranteeseen tulevaa pantaa.

Teimme mieheni kanssa kesäretken Jäämerelle. Poronnahka, jota käytetään näissä rannekkeissa, ei siedä vettä, joten riisuin ne rantakivikolle. Sillä aioin toteuttaa haaveeni ja uida Jäämeressä.

Tinalankapunontani koristeliin pienin metallihelmin. 

Kalannahasta leikkasin suikaleen mustan poronnahan keskelle.

Toisen rannekkeen valmistin aidosta, käsin parkitusta sisnasta, eli poronnahasta. 

Musta nahka on teollisesti parkittu ja värjätty.

Tämän pannan punos on paksummasta tinalangasta kuin kalannahkaisen kaksi punosta.

Jäämeri, Varanginvuono avautui eteemme sykähdyttävän sinisenä. Nyt uimaan!

Jäämeri oli ehdoton. Se ei kysynyt haluanko sen syleilyyn. Vihaisena se vetäisi jalat altani liukkaalla kivellä ja siellä olin aaltojen sylissä. Vesi oli lämmennyt kesän mittaan. Olen pulahtanut kylmempiinkin aaltoihin.

Luin juuri Paula Havasten "Veden vihat" kirjan.
Mitä minä olin tehnyt Jäämerelle, kun se näin minua kohteli.

Pykeijan kylä lepäsi levollisena meren

saartamana. Se oli matkamme määränpää. Siellä aioimme toteutta toisen haaveemme.

Pykeijassa kasvatetaan ja pyydetään kuningasrapua. Kylässä puhutaan kveeninkieltä. Se on yksi virallisista vähemmistökielistä Norjassa. Kveeni on suomenkielen pohjoisia murteita. Tämä on niin monimutkainen asia, etten uskalla kirjoittaa tästä enempää, koska en tiedä tästä enempää. Pykeijassa pärjää kuitenkin suomenkielellä.

Alue on Saamenmaata. Tienviitoissa teksti on ensin saameksi ja sen alla norjaksi.

Suomen puolella tekstit ovat toisin päin. Järjestys riippu siitä kumpaa kieltä puhuvat ovat asukkaissa enemmistönä.

Pykeijassa on vain yksi ravintola. Sen ruokalistalta löytyy tietenkin kuningasrapu. Nuo mahtavat ravut mönkivät ravintolan akvaariossa ja aukoivat suitaan niin,
että minulla meinasi mennä pupu pöksyyn.

Nyt oli tiukka paikka tämän haaveen toteutumisessa. Tilasin kalalajitelman. 

Kokonaista rapua en halunnut lautaselleni. 

Olivat sen verran äkäisen näköisiä. 

Uuniperunan ja kalakakun kanssa popsin ravun koipia ja ne olivat tosi herkullisia. Suosittelen.

Näkemiin pohjoinen Jäämeri. Tapaamme vielä monta kertaa niin, kuin tähänkin asti. 

Onni on mökki pohjoisessa.