Elämyksiä taidemusoissa: Yoyoi Kusama ja Niki de Saint Phalle

Syksy Helsingissä on täynnä taiteen värejä. Aivan epätodellista, että meille nykytaiteen ystäville tarjoillaan pienessä Helsingissämme suuren maailman herkkuja. 

Yoyoi Kusama Helsingin taidemuseo HAMissa ja Niki de Saint Phalle Taidehallissa. Upeita, uskaliaita, intohimoisia taiteilijoita ja tänä tasaarvon aikana kuiskaan perään hiljaisella ja ylpeällä äänellä -naisia!

Yoyoi Kusama

1929 -

HAMissa tulijan vastaanottaa portaiden yläpäässä hän itse vahaan valettuna, 87 vuotiaana.

Kusama syntyi 1929 Japanissa. Tuohon maailman aikaan Japani oli ankea paikka naistaiteilijalle, joten hän muutti Yhdysvaltoihin vuosiksi 1958 - 1972. Maalausten lisäksi hippiyteen vihkytyminen synnytti performansseja. Niissä alastomat ihmiset maalasivat toisiaan ja esittivät rohkeita tansseja. Kun tuo kaikki tapahtui mm. Vapaudenpatsaalla ja muissa Amerikkalaisille "pyhissä" kohteissa, mielipide alkoi kääntyä Kusaamaa vastaan.

Veistosten pintoja peittävät kankaista tehdyt fallistiset muodot.

Suljettu tila, jossa aikaa minutti. Sen jälkeen ovi avautuu seuraaville tulijoille. Kahlaamme punatäpläisissä falloksissa. Minulle nämä ovat lähinnä kasveja ulkoavaruudesta. Kaikkea riittää loputtomiin ja loputtomiin.

Keski-ikäiset naiset ovat suurimpia kulttuurinkuluttajia. Ärsyttää joutua tuollaiseen lokeroon. Emmekö saa olla vain sitä mitä olemme. Ahmimme sieluumme rikastuttavaa kulttuuria. Ja se alkoi jo kauan ennen keski-ikää. Minä ja Irma.

Pop-taiteen aikakautena Kusaman työt sijoittuivat samoihin näyttelyihin Claes Oldenburgin ja Andy Warholin kanssa.

Kurpitasa on, pisteiden lisäksi, Kusamalle tunnusomainen muoto. Eli kurpitsoita pisteillä.

Kurpitsahuone sai tasapainon keinahtelemaan.

Mitä Irma näkee luukusta? Kurpitsoita!

Lapsuudesta asti Kusama on nähnyt hallusinaatioita. Taiteessaan hän kuvaa niitä ja taistelee niiden voimia vastaan. Vuodesta 1977 hän on asunut psykiatrisessasairaalassa. Se on ainoa paikka jossa hän pärjää ahdistuksen, pakko-oireiden ja 

paniikkikohtausten kanssa.

Päivittäin avustaja auttaa hänet työhuoneelle. Kusama elää vain taiteelleen ja vain taide pitää hänet elossa.

Kusaman töistä maksetaan miljoonia. Taiteilija itse ei piittaa ilmeisesti edes siitä minne hänen rahansa päätyvät.

Kusaman maalausten edessä ihmettelen ja kummastelen kuinka taidokkaasti hän käyttä esimerkiksi ruskeita värejä. Hän löytää juuri oikean ruskean sävyn kulloisenkin vieressä olevan värin rinnalle. Kaunista.

Kusaman tuotantoa on syntynyt muun muassa yhteistyössä Louis Vuittonin kanssa. 

”Haluan jatkaa taisteluani suuremmalla henkisellä voimalla, käyttäen taiteeni kehittymistä henkisenä jalansijana. En voi koskaan unohtaa tehneeni suuren vaikutuksen taidemaailmaan ja museoihin ympäri maailmaa. Jos voin edistää taiteen leviämistä ympäri maailmaa, se on suurin iloni”, Kusama kirjoittaa.

Niki de Saint Phalle

1930 - 2002

Taidehallin uumeniin noustessa ranskalainen kuvanveistäjä Niki de Saint Phalle tähtää tulijaa kivärillä. Sen yhteys hänen taiteeseensa selviää näyttelyssä.

Naiseus kukoistaa Saint Phallen töissä. Hän on pohtinut paljon 
yhteiskunnan suhdetta naiseuteen.

Niki de Saint Phalle syntyi Pariisissa. Lapsuutensa hän vietti New Yorkissa jossa perhe eli yläluokkaista elämää. Kasvukivut ovivat kovia eivätkä vähiten siksi, että Nikin ollessa 12 vuotias isä käytti häntä hyväkseen useita kertoja.

Saint Phallen suihkulähde Pariisissa Pompidou-keskuksen edessä. Minulla on ollut ilo istahtaa sen äärelle kuvan ottoa varten.

Näiden kahden kuvanoton välissä on vierähtänyt kymmenen vuotta.

Taiteilija on tehnyt 60-luvulla veistoksensa verkon päälle pingotetuista kankaista. Silloin sai alkunsa pulleita naisia kuvaava Nana-sarja.

Marilyn. Veistoksessa sisäiset kivut ovat nousseet pintaan. Olemme tottuneet näkemään Marilynin kauniina. Saint Phalle katsoi syvemmälle.

Se tuloaulan kiväri. Saint Phalle kiinnitti maalipurkkeja töihinsä ja ampui ne sitten kivärillä rikki. Tässä yksi niin syntyneistä teoksista. Ampumiset olivat Niki de Saint Phallen mielenosoitus miesten valtaa vastaan. Kiväri kädessä hän otti miehen roolin. Muuttui sotaiseksi,

 maskuliiniseksi amatsoniksi.

Taiteilija osoittautuu paljon monipuolisemmaksi kuin Irman kanssa olemme tienneetkään. 

Sain Phalle kritisoi perinteisiä naisrooleja kuvaamalla muun muassa morsiamia, kotirouvia, huoria, seksisymboleja groteskeina tai humoristisina hahmoina. Hän kuvaa myös naisia, jotka synnyttävät, ensimmäistä kertaa modernissa kuvataiteessa.

Saint Phallen kuva ystävästään

Palatsi

Viimeisessä näyttelyhuoneessa hihkaisin, että nyt on Jackson Pollock ollut asialla.

Mitäs seinällä olevassa opastuksessa lukeekaan. Nyt olen ylpeä itsestäni ja kyllä Irmakin Pollockin tuntee. Olemme viettäneet monta viikonloppua 

Pollockin tunnelmissa roiskien maalia kankaalle.

Niki de Saint Phalle teki nuorena töitä valokuvamallina. Kuten Yayoi Kusaman teokset myös Saint Phallen työt olivat Pop-taiteen huipulla ja samoissa näyttelyissä

 Andy Warholin töiden kanssa.

Mielenkiintoisia naisia joiden taiteesta voisi kirjoittaa paljon mutta hän jota kiinnostaa löytä itsekin paljon tietoa heidän elämistään ja taiteistaan.

Tinguely oli hänen puolisonsa.

Youtubevideo suihkulähteestä

Tässä ranskankielen taitoisille

Mitäpä tässä sitten muuta, kuin huokaus: miksi minusta ei tullut taiteilijaa joka voi tehdä mitä haluaa ja minkä tuntee tärkeäksi. Huokaus: jatkan elämääni eläkkeeläolevana toimistosihteerinä. Hauskaa se on tämäkin.