Aurinko, se pilkisti lopullakin meidän pihaamme. Aamupäivällä oli vielä hieman viileää mutta päikkäreiden jälkeen pihalla ei enää tarvittu takkeja. Tuli ihan kuuma.
Talvenmittaan valmistunut mekko pääsi eka kertaa tosi toimiin. Vauhdinanto kiikkujille onnistui. Kestävyyttä se kyllä vaati mummolta ja papalta.
Mekon leikkasin ensin muotoonsa ja sitten aurinkovärjäyksellä sivelin kankaaseen väriä.
Eräs Facebook ystäväni on taitava valokuvaaja ja hänen maisemakuvansa innoitti minut tähän työhön. Edessä on tummia kiviä ja kalliota, hieman matalaa kasvustoa. Taustalla meri ja hehkuva taivaanranta. Hehkun yläpuolella taivas sinistyy.
Välillä sattuu vahinkoja, tai aika usein. Aurinkovärjäyksessä väri kiinnitetään lämmöllä. En jaksanut silittää kangasta joten laitoin sen uuniin. Käy se niinkin. On syytä varmistaa useaan kertaan, ettei kangas osu uunin seinämiin, vaan on väljästi rytättynä leivinpaperin päällä. Mekon takakappaleeseen paloi reikä.
Työ jatkui valotuskaaviolla painamisella. Riekko pusikossa siirtyi mekon helmaan.
Vanha viisaus, mitä et voi peittä, korosta sitä. Palanut reikä katosi auringon ja pilven alle.
Vauhtia pappa vauhtia! Isot vauhdit!
Prinsessojen tyllihelmat liehuvat vauhdissa.
Prinsessoilla pitää olla aina prinsessamekot.
Tärkeää on tutkia metsän salaisuuksia. Herra Makkarainen sinisessä takissaan seikkailee jälleen blogissa. Nyt roolina on olla Pappa Makkareinen ja tehtävänä tarjota kyytiä, jos jalat eivät jaksa tai halua tallustella.
Puun juurella on kolo. Siellä voi asua hiiri. Nähtiin myös mustarastaan iso, pörröinen poikanen. Se oli kaivanut maahan pienen syvennyksen ja lämmitteli siinä auringonpaisteessa. Emo tuli paikalle mato suussa ja komensi poikasensa räpistelemään ihmisiä pakoon.
Pensaan kukka on pinkki. Lempiväri huomataan aina.
Kallion päällä kasvaa sammalta.
Ulkoilun jälkeen syödään ja mennään päikkäreille. Mekot riisutaan keinutuolin nojalle.
Iltapäivällä odottavat uudet seikkailut ja ilon hetki, kun äiti tulee hakemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti